"Kyllä kyllä, kuulitte ihan oikein! Puutarhuri tänne ja heti! Yrittäkää nyt ymmärtää!"




Sieltä se puutarhuri viimein tulikin. Se sattui vain olemaan nainen, ruma, lihava lettipää. Ei kiva. Tyyppi huomasikin heti ettei pihassa ole kukan kukkaa, joten häippäsi närkästyneenä; "Tänne en sitten vaivaudu tulemaan toista kertaa, ihan vain tiedoksi!"
Joanna ajatteli tietenkin, että "Mitäs väliä sillä on kun ei ole edes mies. Minulle kelpaa ainoastaan  miespuoliset puutarhurit!", mutta ei kylläkään vaivautunut sanomaan sitä ääneen.




Joannan hygienia alkaa laskea, joten ei ole muuta mahdollisuutta kuin ruveta pesemään käsiä. Eihän Joanna suihkua omistanut. Ja joutuikin pesemään monta kertaa, että hygienia nousi sopivasti!!




Pian olikin jo ilta. Tuli selvästi monta kertaa pestyä kädet. Lavuaari ei kestänyt niin suurta käyttöä, joten päätti hajota. Maassakin on jo suuret vesilätäköt, josta huomaa, että korjaaminen on kestänyt kauan.
"AAARGH! En kestä tätä!!", ajattelee Joanna. Ja sen huomaa ilmeestäkin. "Kenkäni kastuvat!!"




Korjaaminen uuvutti sen verran, että kohta Joanna pötkötti jo maassa uneksien pehmeästä sängystä.
Sänkyyn nimittäin ei vielä riittänyt rahaa. Huomatkaa erityisesti ihastuttava vatsanseutu...




Aamulla Joanna päättää jälleen ryhtyä toimeen, ja soittaa taxin. Mies on löydettävä rinnalle.




"Mikä olisi hyvä paikka?", Joanna miettii katsoessaan karttaa.




Eikun vaan taxiin ja matkalle armottomaan maailmaan...




Eikun flipperin kimppuun! "Kyllä se miesten etsiminen saa tämän pelin ajan odottaa", miettii Joanna.
Kas, kukas se siinä. Jouko Röyhkä. Hänestä ei tulisi Joannalle hyvää miestä, ällöttävä nahkatakki!




Joanna!! Nyt on jo pimeä, etkä ole vieläkään miesten haussa. Soosoo...




No niin, kyllähän sieltä joku löytyi. "Väinämö. Outo nimi!", miettii Joanna Väinämön nauraessa Joannan lostavalle vitsille. Tämän jälkeen Joanna lähtikin jo kotiin Väinämön puhelinnumero taskussaan.

Tässä on Joanna Merivirta. Hän on perhetavoitteinen nuori neiti, joka toimii ensimmäisen legacyni ensimmäisenä henkilönä.



Joanna muutti kaunialaan, isoimmalle tontille jonka rahalla sai. Valitettavasti hänelle jäi rahaa vain muutamaan tärkeään tavaraan: jääkaappiin, pöytään jonka päällä on puhelin, lavuaariin ja wc-pyttyyn. Sen jälkeen rahaa jäi hyvin niukasti.



Ensimmäisenä Joanna tapasi lehdenkantajan, joka ei tainnut olla oikein kiinnostunut itse Joannasta. Eikä Joannakaan voi sanoa kiinnostuneensa hänestä, koska hän oli teini, niinkuin lehdenkantajat aina.



Piti tilata pitsa. Ei tässä muukaan auttanut. Täytyi vain toivoa, että sieltä saapuisi joku komistus, joka voisi  Joannan kanssa jatkaa sukua. Sitäpaitsi pitsakin varmaan tekisi hyvää.



Äh! Se olikin vain vaaleatukkainen ruma nainen, joka ei sanonut kuin "tässä pitsas", ja häipyi. Tyyppi ei kelpaisi lapsen morsiammeksi, saati sitten Joannan mieheksi. Niin rumat hiuksetkin!



Sillä välin naapurit ovat tulleet moikkaamaan uutta tulokasta. "Tuo pitsaa syövä mies on kyllä aika  komea..." , ajattelee Joanna syödessään omaa pitsan palastaan. Miehen mielessään ei kylläkään taida tällä hetkellä liikkua mikään muu kuin pitsa ja sen kalorit.



"Heh hehhee!", nauraa Joanna. Miehellä näyttää olevan hyvä huumorintaju ja hyvät vitsit. Muille hän ei kerkeäkään puhua, kun kuuntelee loistavia vitsejä. Kuitenkin, kun Joanna menee vessaan, kerkee miekkonen häipätä täyden mahansa kanssa. Paras mies tähän mennessä, hän ajattelee.



Joanna saa kovaksi harmikseen kuitenkin huomata ettei tämä Jouko niminen mies edes omista puhelinta! Joanna huokaisee syvään. Hänen pettymyksensä on karvas.

Löytääkö Joanna koskaan itselleen sopivaa miestä?
Kauanko hänen täytyy odottaa unelmiensa prinssin saapumista?
Riittääkö hänellä raha usiin tavaroihin?

Valitettavasti tästä ekasta osasta tuli näin lyhyt. Kommenttia?